Sivut

14. joulukuuta 2012

TFF: Kolmen kirjan suomalaiset

Otsikkoa piti lyhentää. Pitkä muoto on tällainen: "Suomalaiset edelleen kirjoittavat kirjailijat, jotka ovat kirjoittaneet kolme aikuisille suunnattua proosateosta, jotka kaikki olen lukenut."

Riikka Pulkkisen kolmannen romaanin, Vieraan, luettuani mietin, keitä muita sellaisia kirjailijoita on, joiden koko tuotannon olen lukenut. Ja vieläpä niin, että he ovat kirjoittaneet useamman kirjan. Mitä enemmän joku on kirjoittanut, sitä epätodennäköisempää on, että olisi koko tuotannon lukenut. (Jotkut tosin saattavat lukea nimenomaan niin. Aloittavat Päätalon Ihmisiä telineillä -kirjan ja pian lopettelevat Iijoki-sarjaa.)

Minä päätin, että pitää olla vähintään kolme kirjaa. Sitten se tarkentui niin, että nimenomaan kolme. Tällä tarkennuksella mukana näyttää olevan jo nimeä ja mainetta saavuttaneita kirjailijoita, joiden parhaat teokset saattavat silti olla vielä tulossa. Ehkä minä tulen lukeneeksi näiltä viideltä kaikki heidän tulevatkin teoksensa...

Nopeasti siis tuli mieleen Pulkkisen lisäksi Miika Nousiainen ja Turkka Hautala. Vähän aikaa muistia pengottuani löysin kaksi lisää. Toki rajaus täytyi tehdä niin, että kyse on vain romaaneista ja novelli- tai sen tyyppisistä kokoelmista. Runokirjojen poissulkeminen nosti tälle listalle Mikko Rimmisen, lastenkirjojen huomiotta jättäminen taas Kristina Carlsonin.

Tällaisia kirjailijoita ei varmastikaan olisi löytynyt kymmentä, joten en voi tällä listalla osallistua blogeissa virinneeseen TTT-perinteeseen. Siksi tämä lista julkaistaan Top Five Friday -perinteen mukaisesti perjantaina. Kirjailijat käsittelen aakkosjärjestyksessä.

***

1. Kristina Carlson

Maan ääreen 1999, Herra Darwinin puutarhuri 2009, William N. päiväkirja 2011

Maan ääreen on hieno teos, William N. päiväkirja tyydyttävä, Darwiniin en päässyt oikein mukaan. Carlson on näistä viidestä kirjailijasta se, jolla on eniten muuta tuotantoa kolmen romaanin lisäksi. Ja ehkä myös se, jonka seuraava kirja todennäköisimmin jää lukematta.

2. Turkka Hautala

Salo 2009, Paluu 2011, Kansalliskirja 2012

Hautalalta löytyy julkaistua proosaa jo ennen vuotta 2009, sillä Novellit 2008 -antologiassa on hänen novellinsa. Olen lukenut tuon antologian, joten voinen sanoa lukeneeni Hautalan tuotannon. Sellainen juttu tässä tosin on, että po. novelli on osa Salo-romaania. Joten se tuotanto olisi oikeastaan luettuna ilman tuota novellia.

Luin Hautalan kirjat keväällä kerralla (ts. peräkkäin, ilman muuta lukemista kirjojen välissä) aikajärjestyksessä. Tällä tavalla hänen kirjojaan lukiessa ei voinut välttyä ajatukselta, että hänen kolme kirjaansa voisi melkein sulauttaa yhteen. Tyyli, jolla kirjoitetaan, on niin samankaltaista. Ja tapa, jolla maailmaa tarkastellaan ja ihmisiä kuvataan, tuntuu säilyvän kirjasta toiseen samanlaisena.

Suosikkini Hautalan kirjoista on Salo. Paluu yltää lähes samalle tasolle, mutta Kansalliskirjasta on pitänyt juuri lainkaan. Tekisi mieli sanoa, että Hautalan pitäisi keksiä jo proosaansa jotain aivan uutta.

3. Miika Nousiainen

Vadelmavenepakolainen 2007, Maaninkavaara 2009, Metsäjätti 2011

Maaninkavaara on rakkain Nousiaisen kolmesta kirjasta. Ehkä se johtuu siitä, että olen seurannut nuorempana aktiivisesti yleisurheilua (itse harrastamatta) ja sitten vanhempana alkanut itse juoksennella. Vadelmavenepakolainen ja Metsäjätti eivät osuneet tähän lukijaan niin vahvasti, mutta eivät nekään epämiellyttäviä lukukokemuksia olleet. Maaninkavaaran olen nähnyt myös Kansallisteatterin lavalla. Se olikin mainio esitys.

Mielenkiintoinen yksityiskohta sekin, että Nousiainen on näistä viidestä kirjailijasta ainoa, jonka kirja ei ole ollut Finlandia-ehdokkaana.

4. Riikka Pulkkinen

Raja 2006, Totta 2010, Vieras 2012

Raja ei aikoinaan iskenyt. Totta on hyvä kirja, mutta kaipasin siihen jotain rosoa tai säröä. Vieras jostain vielä tarkemmin itselleni määrittelemättömästä syystä on se Pulkkisen kirjoista, joka antoi eniten. Harvoin sitä hankkii käsiinsä teosta, josta jonkun kirjan motto on otettu. Vieraan kanssa tapahtui niin.

Pulkkisen ansioksi on laskettava se, että hänen kolme romaaniaan ovat minusta riittävän erilaisia.

5. Mikko Rimminen

Pussikaljaromaani 2004, Pölkky 2007, Nenäpäivä 2010

Pölkyllä aloitin. Pussikaljaromaanin lisäksi Pussikalja tuli tutuksi myös -elokuvassa. Nenäpäivä voitti Finlandian, mutta Pölkky on jäänyt parhaiten mieleeni.

Mikäli Rimminen jatkaa romaanien julkaisemista tasaisesti kolmen vuoden välein, ensi syksynä pitäisi olla uusi Rimmisen teos luettavana. Ja kyllä, aion lukea sen. Mutta toivon, että Rimmisen uuteen teokseen tulisi enemmän jotain muuta kuin vain tätä rimmiskieltä, joka kyllä on aivan nautittavaa.

***

Hyvät (mahdolliset) lukijat, oletteko te lukeneet nämä kaikki? Entä onko muita kirjailijoita, joiden koko tuotanto olisi luettuna? Kertokaa vaikka blogissanne, saa toki kommentoidakin.

8 kommenttia:

  1. Joudun tunnustamaan, että minä huono uutuuslukija (ja ulkosavolainen) olen lukenut listaltasi vain yhden (1) kirjan. Pussikaljaromaanin, josta kyllä pidin kovin.

    Yhtäkkiä en osaa sanoa, olisinko lukenut keneltäkään koko tuotantoa. En varmaankaan ainakaan keneltäkään suomalaiselta kirjailijalta. Ken Follett menee aika lähelle, mutta nämä kaksi viimeistä tiiliskiveä ovat vielä vähän... vaiheessa.

    VastaaPoista
  2. Minullakin taitaa tulla vain yksi kirja, William N., ja Vadelmavenepakolaisen aloitin mutta jätin kesken.

    Vastaavia näillä ehdoilla rajattuja kirjailijoita ei taida mieleen tulla muitakaan. Tai, Tuuli Hypen, onkohan häneltä julkaistu muuta kuin kolme Nanna-albumia...

    Kuolleista kirjailijoista joiden tuotanto on kolme kirjaa tai enemmän olen Flannery O'Connorilta lukenut koko fiktiotuotannon, faktisella puolella on vielä luettavaa. Ja Chretien de Troyesilta kaiken meidän aikaamme säilyneen (neljä ja puoli kirjaa jotka on koottu yhdeksi näpsäksi niteeksi). Jane Austeniltakin puuttuu vielä se Lady Susan ja muut fragmentit...

    VastaaPoista
  3. Nousiaisen kaikki kolme olen lukenut, hän on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani.

    Äkkiseltään kolmen kirjan kirjailijoista tulee mieleen Arne Nevanlinna, jonka koko romaanituotannon olen lukenut (Marie, Hjalmar ja Varma). Juha Itkosen koko tuotannon olen myös lukenut, mutta hänellä julkaistuja romaaneja on enemmän.

    Unni

    VastaaPoista
  4. Hautalan antologianovelli on osa Saloa? Mikä pettymys! No, sitten minäkin voin sanoa lukeneeni hänen koko tuotantonsa. Nousiaiselta olen lukenut muut paitsi Maaninkavaaran, kiva kuulla jonkun kehuvan sitäkin (olen nähnyt pari nihkeää arviota). Pulkkiselta olen lukenut vain Rajan, Rimmiseltä ja Carlsonilta en mitään.

    Tämä oli hauska listaidea. Itse olen lukenut ainakin kaikki Joel Haahtelan, Juha Itkosen, Petri Tammisen, Nick Hornbyn, Dan Rhodesin ja David Nichollsin kirjat (Nicholls on näistä ainoa, joka on kirjoittanut kolme kirjaa, muut enemmän). Jos ajatellaan vain ns. aikuisten romaaneja, joukkoon voidaan lisätä myös Heidi Köngäs, Erlend Loe ja Siri Hustvedt. Ja lista varmasti pitenee vähitellen, minulla on taipumusta tällaiseen ahmimiseen.

    VastaaPoista
  5. TFF:stäsi olen lukenut koko tuotannon vain Hautalalta. Niin suuresti kuin hänen kirjoistaan pidänkin, allekirjoitan näkemyksesi, että on aika kehittyä johonkin suuntaan. Muuten käy kyllä köpelösti.

    Pulkkiselta ja Nousiaiselta olen lukenut kummaltakin kaksi kirjaa. Lopuilta en yhtään, kai.

    Asia jääköön muhimaan mieleen, sillä nyt en kyllä saa yhtään sellaista kolmen teoksen tuotantoa mieleeni, jonka olisin lukenut. Mutta saanen osasuorituksen siitä, että isäni on lukenut koko Päätalon tuotannon aikajärjestyksessä...

    VastaaPoista
  6. Riikka Pulkkiselta olen lukenut kaikki, samoin Joel haahtelalta. Virpi Hämeen-Anttila oli hyvää vauhtia menossa samaan, mutta kauhukseni jätin viimeisimmän kirjan kesken! En vieläkään ymmärrä, miksi en tykännyt siitä kun kaikki muut ovat olleet ahmimisluettavia.

    VastaaPoista
  7. Ei varmaan lasketa sitä, että kirja on jäänyt kesken. Rimmisen Pölkky ei vain jaksanut vetää loppuun saakka. Muuten pidän Rimmisen romaaneista kuin jouluhalko :)

    VastaaPoista
  8. Onpa mielenkiintoinen idea! Kolme kirjaa on siitä kiintoisa määrä, että siinä kohtuullisella lukemisen määrällä saa jo nähtäväkseen jokseenkin edustavan otoksen kirjailijan tyylistä ja sen "vaihteluvälistä". Listaltasi olen lukenut kaikki kolme vain Pulkkiselta (minäkin pidin eniten Vieraasta), Nousiaiselta kaksi, muilta en mitään. Täytyypä miettiä, tulisiko mieleen muita kolmen kirjan kirjailijoita.

    VastaaPoista