Sivut

16. marraskuuta 2012

Korpiola ja Nikkanen: Arabikevät

Näin Finlandia-palkintojen kulta-aikaan tulkoon muistiin- ja blogiin kirjoitetuksi joitakin ajatuksia yhdestä tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkintoa tavoittelevasta kirjasta. Tuota palkintoa tavoittelee kuusi teosta, joista tämän lisäksi uskon lukevani vain jo Kanava-tietokirjapalkinnon voittaneen Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut.

Lilly Korpiola ja Hanna Nikkanen
Arabikevät (Avain, 2012)

Aloitetaan kehuista: Nikkanen ja Korpiola ovat kirjoittaneet hyvän kirjan. Ymmärrettävän, sujuvakielisen tietokirjan, josta oppi paljon, vaikka ennen lukemistakin ajatteli tietävänsä jo aika paljon siitä, mitä ja miksi arabimaissa viime vuosina on tapahtunut.

Arabikevät ei ole ehkä aivan perinteisin tietokirja. Korpiola kirjoittaakin kirjan alussa: "Tutkimusmaailma kulkee hitaasti, ja jatkuvassa liikkeessä olevien ilmiöiden vangitseminen on tieteen keinoin vaikeaa. Tieteen kieli on kurinalaista, näkökulmat tarkasti rajattuja ja ilmiöiden tarkastelu vaatii viileää etäisyyttä. En halunnut tehdä arabikeväästä vain tiedettä, vaan halusin kirjoittaa kirjan, jossa ihmiset saavat puhua ja kertoa tarinansa."

Korpiolan sanat antavat viitteitä siitä, millainen kirja on kyseessä. Sen voisi määritellä vaikkapa ajankohtaiskatsaukseksi, jossa arabikevään aktivistitoimijoille annetaan ääni. Silti kyseessä ei ole mikään näiden toimijoiden äänitorvena oleva kirja, vaan varsin analyyttinen ja monipuolinen kirja siitä, mitä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä oikein tapahtui. Mistä tapahtumat saivat alkunsa, mitä geopoliittisia kytkentöjä asioilla on? Ja paljon muuta.

Se, mitä voinee pitää tämän kirjan erityisenä ansiona on se, että todella monimutkainen ja -syinen tapahtumasarja saadaan tiivistettyä käsitettävään muotoon niin, ettei yritetä yksinkertaistaa tapahtumia, jotta niistä saataisiin joku käsitys.

Henkilökohtaisesti hyvän, luettavan asiaproosan tai hyvin kirjoitetun tieteellisemmän kirjan jälkeen päässäni on kysymys: miksi luen romaaneja, kun viihdyn usein tietokirjojen ja esseiden äärellä paremmin? Ehkä kuitenkin siksi, että romaaneista hyvää kieltä ja sujuvia sanavalintoja löytää useammin. Vaikka sisältöä kaipaava minä haluaisikin vain uutta tietoa, uusia tapoja ajatella. (Tämä kirja muuten sopii meneillään olevalle ajattelun teemaviikolle.)

Joka tapauksessa jään odottamaan Korpiolalta ja Nikkaselta kirjaa Arabikesä: mitä tapahtui arabikevään jälkeen?

Jälkikirjoitus: Lisätieto maailmasta laittoi ajattelemaan omaa toimintaa osana tätä globalisoitunutta maailmaa, ihmisyhteisöä. Voisin jopa sanoa, että kirjan käynnistämä ajatusprosessi muutti minua, tapaani toimia tietyissä asioissa.

1 kommentti:

  1. Tämä on kyllä todella hyvä kirja. Olen ihan samaa mieltä siitä, että tässä on hyvin onnistuttu esittämään monimutkainen asia ymmärrettävästi, muttei liian yksinkertaistavasti. Olen ihan samaa mieltä siitäkin, että jos tämäntasoisia sujuvia, mutta asiatiedoltaan päteviä tietokirjoja tehtäisiin enemmän (en tarkoita, että tämä olisi ainoa, mutta jos näitä tehtäisiin vieläkin enemmän), lukisin proosaa huomattavasti vähemmän.

    VastaaPoista