Sivut

23. kesäkuuta 2012

Vilén: Mangopuun alla

Jo kahdesti aiemmin olin aloittanut tämän aiheeltaan kiinnostavan romaanin, mutta molemmilla kerroilla lukeminen jäi heti alussa kesken. Muistan ajatelleeni, että teksti on minulle jotenkin liian rönsyilevää, värikästä. Nyt samanlaista oloa ei tullut, vaan kirja tuli melkein ahmittua. Hare Krisna -teemaan olin jo aiemmin tutustunut Pekka Virkamäen kirjan Arka ja ahdas ismi avulla. Tässä kirjassakin mainitaan kyseinen Pekka. Lisäksi häntä kiitellään loppukiitoksissa vertaistuesta.

Seija Vilén
Mangopuun alla (Avain, 2010)

Vilénin vahvasti omaelämäkerrallinen - tai Hesarin kritiikin sanoin "heikosti fiktiivinen" - romaani kertoo hänen seitsemästätoista vuodestaan Hare Krisna -liikkeessä ja elämästä Suomessa, Intiassa, Tanskassa ja Kanadassa. Mukaan mahtuu sekä muuttoa alaikäisenä temppeliin, intialaisen miehen hieman alistettuna vaimona eläminen, parisuhdeväkivaltaa ja paljon pieniä yksityiskohtia siitä, miten uskonto vaikuttaa konkreettisesti elämään. Siitä huolimatta tämä kirja ei kovin vahvasti ole "uskonnon uhrin" tarina. Tai tarkemmin: se on uhrin tarina, mutta kirjoitettu silti varsin lämpimällä, jopa anteeksiantavalla otteella.

Enemmän kuin tarina elämästä romaani onkin kudos tätä hetkeä, menneisyyttä ja tulevaisuuttakin pieninä palasina sekaisin. Kerronta ei etene aina kronologisesti eikä välttämättä lukijan silmin loogisestikaan. Tätä kirjaa tuntuisi olevan vaikea kuvata käyränä tai viivana, jossa näkyisi käännekohdat tai huippukohdat. Mangopuun alla -kirjan "juoni" kulkee poukkoilevana, rönsyilevänä, väpättävänä viivana. Yksinkertaisten ja hieman moittien: kirjan sinänsä olennaisimmat kohdat, päätös lähteä liikkeestä, irrottautua parisuhteesta tulevat yhtäkkiä vain esiin. Niistä ei varoiteta, niitä ei selitetä. Vähän kuin kirjan loppupuolella yritettäisiin vain saada jotenkin romaani loppumaan. Minä olisin antanut loppupuolen teemoille paljon enemmän tilaa.

Tämän kirjan mielenkiintoisin anti - ihan mukavan erilaisen kielen kera - oli kuitenkin näkemys siitä, miltä näyttää suomalaisesta kulttuurista täysin erilainen maailma. Maailma, jossa kielletään paljon sitä, mikä tuntuu meistä luonnolliselta. Maailma, jossa joitakin asioita ei vain saa tehdä tai edes ajatella. Sillä niinhän siinä käy, että jos liikaa ajattelee tai tekee toisin kuin opetetaan, on vaarana liukua liikkeestä ulos.

1 kommentti:

  1. Pidin kirjassa monesta asiasta, ja juuri noista mainitsemistasi. Musta oli hienoa se, että asioita ei jääty selittelemään eli ne kirjan teemat tulivat ikään kuin vain esiin, eikä niitä selitelty.

    Toinen paras asia oli se, että kerronta oli kuin kierre, joka pyöri ympäri. Niin poikkeavaa ja kiinnostavaa niin monen samantyylisen kirjan jälkeen.

    VastaaPoista