Sivut

22. marraskuuta 2011

Aforismien syntysijat

Markku Envall kirjoittaa Miten kirjoitan aforismeja -oppaassaan: "Aforismin syntytapa on mieleentulo, välähdys, oivallus." Olen kuullut hänen sanovan aforismin syntymisen tarinan lyhyemminkin: "Tulee mieleen."

Minulla on muistissa Helsingistä kaksi erityistä paikkaa. Muistan ne paikat varsin täsmällisesti, molemmissa paikoissa on mieleeni tullut yhtäkkiä aforismi.

Toinen paikka on Töölöntullissa, Mannerheimintien varrella, heti Tukholmankadun risteyksen pohjoispuolella. Ensimmäinen paikka on Kaivokadun varrella, Sokoksen ja rautatieaseman välissä. Ensimmäisen tapauksessa olin liikkeellä kävellen, toisessa olin juuri poistumassa bussista.

Nämä aforismipaikat ovat jääneet mieleeni hämmentävän täsmällisesti. Monia muitakin mieleeni juolahtaneita aforismeja tai aforismiraakileita pystyn kyllä sijoittamaan johonkin tiettyyn paikkaan, mutta näillä kahdella on minulle jokin erityinen merkitys.

Niille on yhteistä se, että mieleen tullut aforismi on tuntunut heti valmiilta. Se on saanut sopivan muodon heti syntyessään. On tuntunut, ettei sitä sovi viilailla mihinkään suuntaan tai muotoon. En uskalla kuitenkaan sanoa, että ne eivät kaipaisi pientä uudelleenmuotoilua, sillä voisivat kai ne paremmankin muodon löytää, mutta tällä hetkellä ne vielä tuntuvat hyviltä.

P.S. Kirjoitan - tai siis ensin niiden pitää tulla mieleen, jotta ne voi kirjoittaa ylös - aforismeja. Muutama eksyi viime hetkellä mukaan Sami Feiringin kokoamaan Tiheiden ajatusten kirjaan eli suomalaisen nykyaforismin antologiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti